19.12.2025
Positiivinen napa 17
23.6.2025
Tämän stripin syntytarinan kerroin blogissani maaliskuussa:
https://aaltotie.blogspot.com/2025/03/cervantes-don-quixote.html
Positiivinen napa 16
19.12.2024
Positiivinen napa 15
18.6.2024
Piirtäessäni tämän stripin maaliskuussa, Helsingissä oli poliittisten lakkojen aalto. Minulla oli ensin ideantynkä, jossa kaksi miestä kävelisi ja keskustelisi kadulla, toinen heistä tilittäisi omista arjen hankaluuksistaan lakkojen seurauksena (hajonneen auton korjauttaminen tms.?) ja taustalla näkyisi viitteitä tuolloisista bussi- ym. lakoista. Viimeisessä ruudussa kaveri sanoisi jotain rohkaisevaa, ja taustalla näkyisi uuden presidenttimme kuuluisa virnistys hammastahnamainoksessa, viitaten siihen, että presidentti on lopulta Suomelle pelkkä keulakuva, mainoskasvo, eikä hän voi oikeasti paljon vaikuttaa asioihin. En saanut ideaa toimimaan. En keksinyt sitä punchlinea, enkä muutenkaan mitään viimeistä elementtiä, joka saisi stripin osumaan naulan kantaan. Sitäpaitsi Stubbin hampaista vitsailu on jo niin kaluttu juttu.
2. maaliskuuta olin Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Jerusalemia. Santeri Kinnunen oli aivan yliveto entisenä surmanajajana Johnny “Rooster” Byronina, ja sivuosissakin oli hyviä roolisuorituksia. Näytelmän juoni inspiroi minua välittömästi, strippi oli hetkessä valmiina päässäni.
Yritin vähän Tarmo Koivisto -tyyliä viimeisessä ruudussa. Hain esille yhden ruudun Naavametsäläiset 5: Siivetöntä elämää -tarinasta ja koetin pistää paremmaksi.
Positiivinen napa 14
19.12.2023
Ensimmäinen kokonaan iPadilla piirretty Positiivinen napa -strippi. Sain laitteen tammikuussa 2022, ja 12. strippiä ehostin jo joillakin digivarjostuksilla. Nyt tein sitten luonnoksenkin iPadilla. Piirsin tämän jo maaliskuussa 2023, luettuani Helsingin Sanomista artikkeleita tekoälystä, opiskelijoihin kohdistuvista suorituspaineista, nuorten työssäkäyvien työuupumuksesta, eriytymisestä ynnä muusta. Strippi muotoutui päässä helposti, joskaan en saanut siihen mahtumaan kaikkea. Lukijan vastuulle jää jonkin verran mietittävää.
Positiivinen napa 13
29.12.2022
Positiivinen napa 12
21.6.2022
Päätin kommentoida hiukan päivähoidon ongelmia tällä kertaa. Minulla on tässä asiassa oma, henkilökohtainen kulma. Vuonna 1974, kun olin pikkuvauva, vanhemmillani oli vaikeuksia löytää minulle päivähoitopaikkaa. Niinpä ilmoituksen avulla etsittiin minulle halukasta yksityistä päivähoitajaa. Muuan pariskunta – joilla oli ennestään kaksi poikaa – otti minut kotipäivähoitoon. Miehellä oli kotitoimisto, josta käsin hän hoiti jotain ulkomaankauppaa, ainakin saksalaisten ja norjalaisten kanssa. Vaimo oli kotirouvana. Myöhemmin he ottivat lisääkin lapsia hoitaakseen, minä olin ensimmäinen.
Myöhemmin minulle järjestyi ammattimaista päivähoitoa muutamastakin paikasta. Silti jatkoin 80-luvulla säännöllistä käyntiä tämän pariskunnan luona, kiitollisuudenvelassani. Olen koko ajan vuosien varrella pitänyt yhteyttä tähän pariskuntaan, tosin ajan kuluessa yhä harvempaan tahtiin. Vaikka he monta vuotta sitten muuttivat niinkin kauas kuin Tammisaareen palvelutaloon, olen muistanut heitä joulukorteilla.
Viime lokakuussa sain tiedon, että mies oli kuollut. Lähetin sitten osaaottavan joulukortin vain hänen vaimolleen. Huhtikuun alussa minulle kerrottiin, että lehdessä on julkaistu rouvankin kuolinilmoitus. 87-vuotiaana lähti. Hautajaiset on jo pidetty, ja jokin rahasumma ohjataan Ukrainan sodan uhrien auttamiseen. Niin se taitaa mennä tuollaisten vuosikymmeniä yhdessä pysyneiden avioparien kohdalla, että kun toinen kuolee, puoliso ei jaksa enää sen jälkeen pitkään porskutella, vaan lähtee itsekin vähän ajan päästä.
Kiitokset molemmille kaikesta hoivasta ja huolenpidosta.
Positiivinen napa 11
18.12.2021
En ole ainakaan vielä saanut uusinta PlanInfoa, mutta kai tuo lehti on luettavissa vähintään intranetissä, koska eräs työntekijä mainitsi 50-vuotisjuhlastrippini minulle torstaina.
Ongelma siinä, että tekee ajankohtaista sarjakuvaa muutama kuukausi ennen kuin se julkaistaan, on se, ettei pysty ennustamaan, miten asiat makaavat julkaisuhetkellä. Kun syksyllä piirsin tuon stripin, koronatilanne oli paranemaan päin ja yleinen ilmapiiri oli helpottunut, toiveikaskin ehkä. Minä olen kuitenkin koko ajan ajatellut, ettei koronavirus minnekään tule häviämään, se on pysyvä riesa ja se tulee aina takaisin. Mutta mikä tilanne tulisi olemaan joulukuussa?
Viimeinen ruutu tuossa stripissä on näennäisen optimistinen, mutta jo pelkästään syksyinen maisema putoavine lehtineen ja paljaiksi muuttuvine puineen huokuu surua ja pessimismiä. Lisää sitä fiilistä löytää, kun viimeisessä ruudussa siirtää katseensa lähelle vasenta laitaa, jossa putoavien lehtien sumppu muodostaa pääkallon. Halusin tuosta detaljista kuitenkin hienovaraisen, sellaisen, että se jää helposti huomaamatta ja tajuamatta. Mietin jopa, että onko se epäonnistunut, epäselvä yksityiskohta? Ehkä yritys luoda pääkallokuvio puun lehdistä on tuhoon tuomittu ainakin noin pienessä mittakaavassa, sen pitäisi olla selkeämpi… tai sitten ei…
Tähän strippiin sain alkuinspiraation niinkin yllättävältä taholta kuin Leonard Nimoyn Amphibious Assaultilta, joka julkaistiin 1967 albumilla The Two Sides of Leonard Nimoy. Stripissä firman työntekijät ovat turvassa omassa lasikopperossaan, poissa ulkomaailman pahalta. Juhlapöytään hain referenssiä Disneyn 1962 tuottamasta näytelmäelokuvasta In Search of the Castaways eli Kapteeni Grantin lapset. Jules Vernen tarina. Sekin on yksi niistä elokuvista, jotka katsoin viisi kuukautta kestäneen leffamaratonin aikana. Sen alussa nähdään komea herkkupöytä.
Leave a Reply