29.5.2021
Kymmenes Positiivinen napa. Kun piti piirtää tuo, olin vielä täysillä kiinni telkkarisarjojen katselussa ja niihin liittyvien muistojen kirjoittamisessa. Piti väkisin irrottaa yhdestä arki-illasta muutama tunti PN-stripin värittämiseen kiirehtimällä Batman-sarjan katselun kanssa. Idea syntyi kun luin Hesarista artikkelin Malmin lentokenttä -jupakasta ja siitä, että Mäntsälässä voisi tulevaisuudessa olla korvikelentokenttä kunhan se ensin saadaan rakennettua. Idea tuntui vielä päässä ihan hyvältä, mutta kun katselin valmiiksi tussattua strippiä, tuumin, että ei. Kovin on köyhä idea. PlanInfon päätoimittaja oli ilmeisesti tyytyväinen, koskapa kirjoitti: “Olipas hauska, kiitos paljon!”.
Tulipa tehtyä. En tiedä, milloin uusin PlanInfo julkaistaan vai onko julkaistu jo. En ole saanut lehdestä vielä omaa kappaletta. En viitsi odottaa enää kauempaa, vaan päätin laittaa stripin julki. Referenssiä hain Pierre Seronin Pienet miehet -sarjakuvasta, Seron kun oli pistämätön lentokoneitten piirtäjä. Olisin halunnut pienkoneeseen samaa elävyyttä mitä ko. heppu onnistui lentovehkeisiin saamaan, mutta epäonnistuin. En minä osaa.
Tajusin vasta jälkeenpäin että tänä vuonnahan Planmeca täyttää 50. Hitto, olisi pitänyt piirtää strippi siitä. No, olkoon se sitten seuraavan PN:n aihe.
3.3.2020
Eräs tuttavani haluaa osallistua Kvaak-foorumin kuukauden sarjakuvahaasteeseen, jonka aiheena on “Muutoksia”. Koska hän on huono keksimään mitään, hän pyysi minulta ideaa. Keksin tässä jo yhden idean ihan pelkästään katsomalla ikkunasta ulos. Simppeli mutta syvällinen idea yksinkertaisesti toteutettuna neljällä sarjakuvaruudulla, sopii hyvin Kvaakin haastetyöksi. Katsotaan, saanko aikaiseksi vielä toisen idean, niin olisi hänellä valinnanvaraa. Tänään sain vielä sähköpostia PlanInfo-lehden päätoimittajalta, pitäisi ensi kuun puoleenväliin mennessä saada aikaiseksi Positiivinen napa -strippi. Ehkä en mielelläni piirtäisi koronaviruksesta mitään, jotain muuta voisi keksiä. Ajattelin tässä, että jos keksisin kaverille toisenkin strippi-idean ja hän valikoisi toteutettavaksi niistä toisen, niin minä voisin tehdä PN-stripin sitten siitä toisesta ideasta.
6.7.2020
Hups. Tyrkkäsin vihdoin viimeisimmän Positiivisen navan nettiin. Oli tarkoitus tehdä se heti heinäkuun alkamisen kunniaksi, mutta kun olen vielä niin kiinni omissa musiikkiaiheisissa projekteissa.
Tuttavani siis halusi osallistua Kvaakin kuukauden sarjakuvahaasteeseen, jonka aiheena oli MUUTOKSIA. Hän pyysi minulta ideointiapua, ja ajattelin, että voisin keksiä kaksi ideaa, hän toteuttaisi niistä toisen ja minä piirtäisin työpaikkani lehteen Positiivinen napa -stripin sitten siitä hylätystä ideasta. Vaan siinä kävikin niin, että hän ei piirtänyt mitään vaan linnoittautui peloissaan yksiöönsä eikä juuri uskaltanut tulla ulos – koska kuuluu koronariskiryhmään. Siinä meni kai piirtämisinto samalla. Minäkään en pystynyt tarjoamaan muuta kuin yhden valmiin idean ja yhden kehittelemättömän raakileen.
Tuossa on sarjakuvastrippinä toteutettu se täysin valmis idea, jota tarjosin. Sehän sopi firman lehteenkin ja sarjakuvani konseptiin. En vain tiedä, onko lehti julkaistu jo. En ole saanut omaa kappalettani uusimmasta PlanInfosta, enkä saanut koskaan edellistäkään numeroa.
18.12.2019
Idea syntyi nopeasti ja helposti. Luin Punk In Finlandista tuosta menestyksekkäästä tutkimuksesta, ja tiesin heti, että tuo olkoon seuraavan PN:n aihe. Sellaisenaan tuo ei kuitenkaan riittänyt, piti keksiä jotain lisää, jokin absurdi kulma. Sitten tulin ajatelleeksi hometaloja, minkä jälkeen koko strippi oli valmiina päässäni. Olisin voinut piirtää tuon stripin reilusti ennen deadlinea (15. lokakuuta), mutta niinhän siinä kävi, että innon puutteen takia saatoin lähettää valmiin stripin vasta viikkoa ennen.
5.7.2019
Tämän ideoin ja piirsin jo maaliskuun lopulla, sen kunniaksi että Hämeentie suljettiin Kurvista Hakaniemeen tavalliselta liikenteeltä. Ajattelin, että me helsinkiläiset saisimme siitä oikean ekokadun. Vaan niinä harvoina kertoina, jolloin minun on täytynyt tänä vuonna sitä pätkää dallata, olen vain kauhistellut näkymiä. Viis siitä, että katuosuus suljettiin yksityisliikenteeltä, kyllä niitä autoja riittää silti. Busseja, takseja, jopa tavallisia henkilöautoja porhaltaa koko ajan. Ja sitten on se kadun keskikohdan koko matkalta syövä työmaa, joka on niin stnan ruma. Eli tuo seitsemäs Positiivinen napa -strippi on kyllä niin viimeisen päälle sokeroitu näkemys helsinkiläisestä kävelykadusta.
22.10.2018
27.6.2018
10.11.2017
Työpaikkani lehden päätoimittaja oli meilannut jo lokakuussa minun luukku.com -päätteiseen sähköpostiosoitteeni ilmoituksen seuraavaan lehteen lähetettävän materiaalin deadlinesta ja kysynyt olisinko taas halukas piirtämään sarjakuvaa. En ole kuitenkaan katsonut luukku.com -postiani pitkiin aikoihin. 8 päivää sitten, kuusi päivää ennen deadlinea sain uuden ilmoituksen aim.com -päätteiseen osoitteeseeni. Perhana. No, onneksi oli ideantynkä valmiina ja sain työstettyä siitä kolmessa päivässä, viikonlopun aikana stripin. Se oli se strippi, joka on nyt jo nähtävillä tuolla Positiivinen napa -sivulla, mutta terästettynä vielä yhdellä yksityiskohdalla joka ei siis ollut mukana siinä versiossa, jonka lehden päätoimittajalle meilasin: musta hammas viimeisessä ruudussa. Jätin sen hampaan alunperin mustaamatta, koska tajusin sen liian särmikkääksi ideaksi vetää noin selkeästi vielä pakolais- ja terrorismikeskustelut mukaan stripin aihekirjoon.
Se strippi ei kuitenkaan kelvannut, koska oli liian poliittisesti kantaaottava. Päätoimittaja kysyi, olisiko minulla tähän hammasteemaan liittyen joitain vaihtoehtoisia ideoita, jotka eivät ole niin poliittisesti kantaaottavia. No, oli minulla hylättyjä ideantynkiä, joista rupesin vääntämään jotain kasaan. Tai siis yritin vääntää. Yritys kilpistyi kuitenkin loogisiin aukkoihin.
Keksin, että koska lapset ovat niin persoja makealle eikä perheillä ilmeisesti tahdo olla aikaa käyttää lapsiaan hammaslääkärillä, mitä jos ihmisen elimistö rupeaisi korjaamaan oma-aloitteisesti huonoiksi menneitä hampaita? Hylkäsin ajatuksen, koska en keksinyt millä aineella tai kikalla hampaat pystyisivät itse korjaamaan itsensä. Entä pystyisikö elimistö hillitsemän sokerinhimoa vaikuttamalla aivojen mielihyväkeskukseen? Eli uuttaisi jostain ruoasta ainetta, jonka elimistö lähettäisi mielihyväkeskukseen manipuloiden sitä siten, ettei tee mieli mitään makeaa? Googlasin sitten tietoa serotoniinista, dopamiinista ja insuliinista, niiden kaikkien yliannostuksen haitoista, nucleus accumbensista, teollisesti käsitellystä / valkaistusta sokerista, sokeririippuvuudesta ja vaikka mistä, mutta mistään en löytänyt tietoa tukemaan ideaani. Tuli vastaan vain isoja uskottavuusongelmia.
Turhautuneena unohdin yhdessä vaiheessa hammasteeman kokonaan ja aloin miettiä strippiä ihan toisesta aiheesta. Ei siitäkään kuitenkaan tullut mitään. Lopulta keksin jonkinlaisen vitsiaiheen, jonka sain ujutetuksi tuohon alkuperäiseen hammasstrippiin niin, ettei minun tarvinnut piirtää koko strippiä uusiksi, vaan säilyttää muutama ruutu kokonaan tai osittain samanlaisena, vain puhekuplat vaihtaen. Se kelpasi päätoimittajalle. Myöhästyin deadlinesta vain vuorokauden murto-osalla. Deadline oli 8.11., meilasin stripin 9.11. aamulla ennen töihin lähtöä.
Ei, en aio ikinä postata tänne sitä strippiä joka aiotaan julkaista työpaikan lehdessä. Pistin vain alkuperäisen strippini, mutta lisättynä sillä mustatulla hampaalla. Koska omille sivuilleni voin laittaa ihan mitä sattuu huvittamaan.
En minä ole mikään satiirikko enkä yhteiskuntakriitikko. En ole pilapiirtäjä. En minä hallitse noita juttuja. En minä kuitenkaan halua piirtää myöskään mitään tyhjää diibadaaba-juttua, vaan kyllä minä haluan sanoa sarjakuvillani jotain. Ei minun päästäni tule mitään täysin kilttiä ja harmitonta, minulla on vähän toisenlainen huumorin laatu, mikä johtuu eletystä elämästä.
3.6.2017
Käsitin, että seuraava työpaikkani lehden numero olisi jonkinlainen juhlanumero, ja oikeaan osuin. Uusin numero hieman juhlii lehden 20-vuotista taivalta. Oli siis hyvä ratkaisu tehdä tällainen Positiivinen napa -strippi tällä kertaa.
Tuo strippi syntyi osittain kuva edellä ja teksti perässä, mutta lopputulos on silti mielestäni toimiva.
17.12.2016
Kaksi päivää sitten postiluukusta kolahti työpaikkani lehden uusin numero, ja siinä on toinen Positiivinen napa -strippini. Se joutui valitettavasti sensuurin kohteeksi. Idea syntyi, kun katselin ympärilläni hyörivää maailmaa, miten ihmiset kulkevat kaduilla nenä kiinni tyhmäpuhelimissaan eivätkä edes osaa väistää vastaantulijoita. Väistäminen jää kokonaan minun harteilleni – minun, jolla sentään on vielä katse tiukasti eteenpäin luotuna. Sitten nämä ihmiset harhailevat Pokémoneja jahdatessaan ties mihin sellaisiin paikkoihin, joihin heillä ei ole asiaa. Samaan aikaan maailmalla tehdään terrori-iskuja, joissa ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä. Stripissä on jonkinlaisena mustaa huumoria edustavana vitsinä se, että ihmiset voivat Pokémon Go’ta pelatessaan sattua sellaisiinkin paikkoihin, joissa hetken päästä tehdään terrori-isku.
Mietin, että eläimet ovat onnellisia, kun niiden maailmassa ei tunneta tällaisia järjettömyyksiä.
Lehden päätoimittaja ei kuitenkaan ymmärtänyt sanan “terrori-isku” mukanaoloa ja ehdotti, että korvaisin sen “hyökkäys”-sanalla. Suostuin, mutta siinä meni vitsin pointti saman tien alas pöntöstä. “Hyökkäys” on ihan eri sana kuin “terrori-isku”, sellaisenaan tuossa stripissä ei ole enää mitään mieltä.
Omille sivuille suostun laittamaan vain kuohitsemattoman version.
Seuraava numero tulee ilmeisesti olemaan jonkinlainen juhlanumero, kun firma on viettänyt juhlavuotta tässä äskettäin. Minulla on jo sopiva strippi-idea päässäni muhimassa, annan sen kehittyä rauhassa.
30.3.2016
Kulutin pääsiäisen suomat neljä vapaapäivää ideoimalla ja luonnostelemalla kaksirivisen stripin, jonka aion lähettää julkaistavaksi työpaikkani omassa lehdessä. Koko homma alkoi siten, että kun sain tietää että lehteen etsitään sarjakuvaa, aloin miettiä millaisen sarjakuvan voisin tehdä. Idea ajankohtaisia talous- tai työelämäasioita kommentoivasta sarjasta, jossa on absurdia huumoria muttei vakituisia päähenkilöitä, hiipi mieleeni yhä uudestaan tehden muiden ideoiden keksimisen vaikeaksi. Niinpä ajattelin että semmoisen teen sitten. Kerroin lehden päätoimittajalle, että tuommoisia asioita voisin kommentoida mahdollisimman absurdisti, tai vaihtoehtoisesti firman asioita jos talossa tapahtuu jotain merkittävää. PT kehotti minua olemaan varovainen – lehti ei ole mikään kantaaottava joten mielipidepainotteisia sarjakuvia ei voi hyväksyä. Mielessäni kyti jo valmiiksi epäilys, että pystyisinkö tekemään ideani mukaista sarjakuvaa vai tulenko haukanneeksi liian ison palan. Tuo rajoitus tuntui vaikeuttavan tehtävää entisestään. Päätin silti yrittää, vaikkei tuollaisen sarjakuvan tekemisestä olekaan kokemusta. Haastetta lisäsi vielä se, että olen ollut muutaman vuoden ajan lähes täysin ulkona Suomen ja maailman tapahtumista.
Pitkänäperjantaina loikoilin kotona ja tartuin hitaasti ja laiskasti yhdeksään viimeisimpään Hesariin toivoen, että löytäisin jonkin merkittävän uutisen josta voisin vitsiä yrittää vääntää. Kuinka ollakaan, heti maaliskuun 17. päivän Hesarista – ensimmäisestä jonka luin – löysin artikkelin Irlannin talouskasvusta. Sain siitä heti ahaa-elämyksen, että tuostahan se sarjis pitää tehdä. Googlasin lisää tietoa aiheesta ja juttu alkoi hiljakseen muotoutua. Annoin ideoiden tulla päähäni rennon verkkaiseen tahtiin, ja maanantaina saatoin jo luonnostella viimeistä ruutua vaille valmiin strippi-idean. Otin aiheeseen mahdollisimman positiivisen, kevyen ja hyväntahtoisen kulman, unohdin karikatyyrit oikeista ihmisistä ja piirsin pelkkiä kuviteltuja ihmishahmoja. Absurdin huumorin tekeminenkin onnistui. Sain tästä taas annoksen lisää itseluottamusta sarjakuvien tekemisen suhteen.
3.6.2016
Töissä ei ole paljoa puhuttu sarjakuvastani. Osoittaa sen, etteivät suomalaiset loppujen lopuksi välitä siitä, että joku piirtää sarjakuvia.
Itse olen ylpeä. Referenssiä tarvitsin hyvin paljon, irlantilaisista pubeista ja Dublinin katukuvasta, ja koska en ole katsonut telkkaria vuosiin, piti ottaa selvää, miltä nykypäivän uutislähetykset näyttävät.
Leave a Reply