“Unikirja” oli tarkoitus täyttää sarjakuvaversioilla näkemistäni unista. Projekti kaatui omaan mahdottomuuteensa sen jälkeen kun 13 sivua oli tehty. Liian harvoin muistin uniani jälkeenpäin, ja jos muistin, eivät ne soveltuneet sarjakuviksi koska niistä puuttui kunnon tarina.
Mutta 13 hienoa sivua sain tehdyksi. Niitä on vieläkin kiva lueskella.
Tutkin vuoden 1990 päiväkirjaani. 29. joulukuuta tehty merkintä kertoo: “Tänään sain lopultakin Versum-sarjakuva-albumini loppuunpiirrettyä. Viimeistelin myös yhden sivun sarjakuvaa sekä jatkoin “Unikirjaa”. Viime yönä uneksin lyhyen unen, joka hyvin soveltuu piirrettäväksi. Muistissani on myös vanha, tieteisseikkailumainen uni, joka tulee albumissa sen jälkeen”.
Eli sain Unikirjan viimeiset valmistuneet sivut piirretyiksi aivan vuoden 1990 lopulla. Albumin teko alkoi joskus 1989 synnyinkodissani Kavallintiellä. Kas, muistin että olisin saanut Versumin loppuunpiirretyksi joskus 1989 Kavallintiellä katsellessani telkkaria isän kanssa olohuoneessa. Näin sitä voi hyväkin muisti pettää.
Minulla ei ollut mitään vanhaa, tieteisseikkailumaista unta varastossa. Tuo oli fuulaa. Kyseessä on itse asiassa koulun ainekirjoitus otsikolla “Viime yönä näin unta…”. Keksin siellä koulussa ihan omasta päästäni huikean, unimaisen tieteisseikkailun, jonka kirjoitin ikään kuin se olisi ollut omaa untani. Tajusin vuonna 1990, etten pystyisi saamaan Unikirjaa valmiiksi pelkästään omista unistani, vaan minun on pakko täyttää sivut ihan hatusta vedetyillä unimaisilla stooreilla. Ajattelin, että tuosta kouluaineesta voisi saada paljon sivuntäytettä Unikirjaan. Ehkä hyvällä onnella saisin jopa albumin tehdyksi loppuun sivulle 48 asti pelkästään sillä, kun vain venytän tarpeeksi. Toiveajattelua. En päässyt sen kouluaineen kuvittamisessa edes alkuun, ja Unikirjan teko pysähtyi sivulle 13.
Unikirjaan piirsin oman synnyinkotini ja vähän sen ympäristöäkin. Päähenkilö on minun alter egoni.
Siinä onkin jo ensimmäinen sivu. Siinä oli haastetta. Sivuilla 1 ja 2 on paperi pahasti kellastunut, sarjakuva näkyy vähän heikosti, ja ruudut on niin viimeisen päälle pedantisti ja mikroskooppisen tarkasti nyherretty, että piti liikutella tussikynää ihan kieli keskellä suuta koko ajan. Eniten haastetta oli Karvisessa sekä alter egoni ja kaverin naamoissa. Loput sivut ovat paljon valkoisemmat ja sarjakuva näkyy paremmin.
Toinen sivu Unikirjaa. En olisi mitenkään pystynyt tussaamaan tätä sivua ilman suurennuslasia. Sen kanssakin teki välillä tiukkaa saada selvää kaikesta.
Tätä sarjakuvaa ei voisi julkaista missään virallisessa julkaisussa, koska siinä esiintyy tekijänoikeussuojattu hahmo. Mutta minä uneksin Karvisesta, enkä halunnut keksiä siihen mitään muuta hahmoa tilalle. Tuo mato taas ei esiintynyt unessani. En oikein muistanut, minkänäköinen yksi unessani esiintynyt hahmo oli, joten heitin siihen toisen tilalle. Opettaja oli joskus ala-asteella kirjoittanut liitutauluun tekstiä, joka meidän piti kopioida paperille. Hän piirsi nuolen osoittamaan yhdestä sanasta toiseen, ja siitä nuolesta tuli mielestäni niin hassunnäköinen, että lisäsin siihen silmät ja suun. Tuloksena oli matomainen hahmo, josta tuli vuonna 1990 Idjami-sarjakuvan Slander. Unikirjassa on siis Slanderin esiaste. Tämmöistä tylsää triviaa.
Unikirjan kolmas sivu on postattu. Sen ensimmäinen ruutu tapahtuu Kavallintien ja Bredantien yhdistävällä, jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetulla tiellä, joka on pelkkää mäkeä. Kartalla se on lapsuudenkotini oikealla puolella. Nykyisin tuo paikka on rakennettu täyteen taloja. Tussatessani oli suurennuslasi taas tarpeen, jotta sain viidennen ruudun näkymän olohuoneemme ikkunasta piirrettyä just sellaiseksi kuin se oli. Oma pieni etupihamme, jota reunustavat matala pensasaita ja oikealla näkyvä valkoinen muuri, sekä leikkipaikka autonrengaskeinuineen. Kuudennessa ruudussa olohuoneen lasipöytä, lasinen koristevati sekä telkkari ja videonauhuri. Toisessa ja kolmannessa ruudussa näkyy olohuoneen seinällä roikkunut ryijy, jonka isäni teki. Nurkasta puuttuu valkoinen keinutuoli. En viitsinyt piirtää sitä, koska se olisi ollut vain tiellä.
Vuorossa on toinen uni, ja se on usean sivun mittainen. Taas kerran uneksin vankilasta.
Neljäs sivu Unikirjasta. Taisin pitää paussia sen tekemisessä vuonna 1989 ja palata asiaan joskus myöhemmin, päätellen muuttuneesta piirrostyylistä. Piirroksissa ei valitettavasti ole enää niin paljon yritystä. Helppoa piirtää tussilla huonosti, kun kuultopaperin läpi näkyy tarkat ohjeet siitä, miten piirretään huonosti.
Puursin kolme sivua Unikirjaa julki. Siitäkään vankilasta ei ollut vaikea paeta.
Unikirjan sivu 11 julki. Unessa ulkomaanmatkan valmistelut voivat sujua kaikin mahdollisin väärin tavoin. Lentokartan näyttämät lentoreitit olivat unessani todellakin noin surrealistisia. Yksi lento kulki Lontoon ja Walesin väliä, toinen oli ilmeisesti Dublinin paikallislento. Lapsuudenkodistani lisää näkymiä: ensimmäisessä ruudussa eteisen vieressä ollut liinavaatekomero. Neljännessä ja viidennessä ruudussa minun huoneeni ja sen ikkuna. Kyllä, huoneeni oli tosiaan noin siisti.
Tähän päättyi Unikirja sitten. En koskaan piirtänyt albumia tämän pidemmälle.
Leave a Reply