18.3.2023
Luonnostelin kaikki Siivettömän elämän sivut syksyllä 2021. Tarinan alkupuolisko ja loppuvaiheet olivat täysin selviä, mutta keskikohta oli vielä vähän auki. Sivuista 1-23 oli helppo saada luonnokset aikaiseksi. Sen jälkeen jouduin tekemään hyppäyksen. Jatkoin tarinaa siitä kohdasta, josta jatkaminen tuntui helpolta. Luonnostelin sitten loppusivulle asti. Numeroin nämä sivut aloittaen viimeisestä, ja totesin, että edessäni ovat sivut 37-46. Sivuille 24-36 oli siis vielä keksittävä tarinaa. Keksin sitä sivun verran päivässä. Ideat rupesivat loppumaan, mutta sain puristetuksi päästäni vielä jotain tapahtumaa, ja vaadittu sivumäärä tuli täyteen. En ollut täysin tyytyväinen, sillä tarina jauhoi välillä vähän paikoillaan, oli tyhjäkäyntiä. Mietin kuitenkin, että näppärällä visuaalisella toteutuksella voisin saada sivut mielenkiintoisen näköisiksi ja tunnelmallisiksi, ja se auttaisi tyhjäkäyntikohdissa. Käyttäisin vaihtuvia teemavärejä, hallitsevia värejä tietyillä sivuilla, piirtäisin sadetta korostamaan tunnelmaa, vaihtaisin vuodenaikoja jnpp.
Toukokuussa 2022 sain loistavan idean. Keksin Trikkerin hahmon. Orava, joka valtaa Iiverin pesäkolon ja tulee tahtomattaan ajaneeksi hänet ulos, vaikutti parantavan tarinaa roimasti. Minusta tuntuikin, ettei Iiveri joudu kärsimään tarpeeksi. Hänen hahmokehityksensä ja myöhemmät ratkaisunsa eivät tuntuneet uskottavilta. Trikkeri korjasi tämän loogisen aukon. Asunnottomuus ja vaikeudet löytää itselle tarpeeksi ruokaa lisäisivät Iiverin tuskaa ratkaisevasti. Minua kuitenkin epäilytti oravan nimi, joka juolahti mieleeni. Trikkeri muistuttaa trikki-sanaa. En pitänyt siitä, ja halusin nimen, joka ei liiaksi muistuta jotain suomenkielen sanaa. Sitten oivalsin, että Trikkerihän muistuttaa myös englanninkielen sanaa trigger, laukaisin. Se tuntui osuvalta. Trikkerihän osaltaan laukaisee Iiverissä luonnekehityksen, kun hän ensin masentuu ja sitten sisuuntuu. Innostuinkin sitten tarinasta enemmän.
Trikkerin esiintymisillä paikkasin tarinan tyhjäkäyntikohdat. Sivu 27 meni kokonaan uusiksi, siinä ei ole mitään toissavuotisesta luonnoksesta jäljellä. Sivun 28 toiseksi viimeinen ruutu vaihtui toiseksi. Myöhemmillä sivuilla tein dialogiin muutoksia. Mietin jokaista repliikkiä, jokaista lausetta, jokaista sanaa. Niiden oli ilmennettävä tiettyjä asioita joita halusin niiden ilmentävän, mutta ne eivät saaneet kertoa sellaista mitä en halunnut niiden kertovan. Sivujen 32-34 dialogi muuttui, ja sivut 36-38 menivät myös osittain uusiksi. Hioin vielä hiukan loppusivujenkin repliikkejä – muutama repliikki ja jokin yksittäinen sana siellä täällä muuttui.
Minulla oli ajatuksena, että kahdeksan ensimmäistä sivua piirtäisin mahdollisimman pelkistetysti ja minimalistisesti, ja sivun 9 täytän sitten yksityiskohdilla ihan viimeisen päälle. Tällä kuvaisin pikku-Iiiverin maailman pienuutta ja heikkoa ympäristön havainnointikykyä, kunnes hän yksin ja hylättynä havahtuu näkemään maailman sen koko laajuudessa ja runsaudessa. En onnistunut tässä niin hyvin kuin olisin halunnut. Kaksi ensimmäistä sivua ovat lisäksi kamalan näköisiä, olisi pitänyt toteuttaa ne tyylikkäämmin.
Halusin tarinallani ilmaista sitä, miten ihmiset koko ajan puhuvat toisistaan selän takana kaikenlaista, mutta päin naamaa harvoin sanotaan mitään. Tämän takia kukaan ei koskaan voi tietää keskustelevia ihmisiä nähdessään, kenestä jotkut milloinkin puhuvat, “minustako vai jostakusta muusta?”. Ei minullakaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea minusta on milloinkin selkäni takana puhuttu. Parempi, etten tiedä.
Siivetöntä elämää on hyvin henkilökohtainen tarina. Olen kätkenyt siihen omakohtaisia kokemuksia sekä omia fiiliksiä eri elämänvaiheissani, rajusti muokattuina, jotta ne sopivat tarinaan ja linnun elämään. Silloin kun minulla pyyhki todella huonosti ja olin masentunut, en minä pyrkinyt kätkemään masennustani. Pyrin näyttämään sen avoimesti, kuljin alavireisen näköisenä ja toivoin että joku huomaisi ja kysyisi: “Mikä hätänä?”. Ei kukaan huomannut. Tai jos huomasi, varmaan vain käsitti sen väärin ja aisti että tuossa on tosi totinen, hiljainen ja ikävä tyyppi, hankala ihminen, jonka kanssa ei kannata puhua mitään. Vaikka halusin pyytää apua ja lohdutusta, avautua toiselle ongelmistani. Iiveri toimii samalla tavalla sivulla 27, mutta häntä ei kukaan huomaa.
Silloin kun olin masentunut, minä myös menin herkemmin mukaan uusiin juttuihin siinä toivossa, että löytyisi helpotusta ongelmilleni. Näin Iiverikin miettii sivulla 28.
Olen kokenut, että muut ihmiset eivät ole tienneet minusta paljon mitään. Ovat tienneet ehkä yhden asian tai kaksikin, mutta se on ollut pelkkä pintaraapaisu koko maailmaani, ja totuus on paljon monimutkaisempi ja runsaampi. En ole toisaalta onnistunut kertomaan ihmisille kunnolla itsestäni. Iiverin kokemuksissa kuvaan näitäkin asioita.
Tarinasta ehkä myös aistii, että suhtaudun kyynisesti toisten auttamiseen. Minä olen joskus yrittänyt auttaa muita, mutta saanut vain itse kärsiä.
Alunperin tarkoitukseni oli myös, että Siivettömästä elämästä tulisi sarjakuvan kaanonista täysin irrallinen tarina. Ei mitään yhdistävää linkkiä muihin Naavametsäläistarinoihin. Vaan tulihan niitä linkkejä sitten kuitenkin. Siivetöntä elämää selventää joitakin avoimiksi jääneitä asioita.
Leave a Reply