15. marraskuuta 2016 keksin yhden jutun. Olin miettinyt usein muinaista Professori Versum -sarjakuvaani. Se on lyijykynällä A4-arkeille 80-luvun lopulla piirretty 48-sivuinen sarjakuva, joka koostuu kolmesta itsenäisestä tarinasta, jotka muodostavat kuitenkin selkeän jatkumon eli draaman kaaren. Kyseessä ei ole erinomainen sarjakuva, mutta pidän siitä vieläkin sen verran, että kovasti oli tehnyt mieli laittaa se nettiin luettavaksi. Se vain ei tahtonut onnistua, koska sarjis on skannauskelvoton. Jäljestä ei tule luettavaa. Yritetty on.
Vaan viimein keksin, että jos hankin jostain vaikka A4-koon piirtoheitinkalvoja, voin jäljentää sarjakuvan tussilla. Mietin, että jos töhrisin tussilla piirtämällä originaalipapruja, jotta saisin aikaiseksi luettavaa jälkeä, mutta silloin originaalit menisivät pilalle. Mietin myös, että jos skannaisin lyijykynätyöt ja hiki hatussa putsaisin jälkeä tietokoneella hiirtä käyttäen – mutta se veisi aikaa eikä motivaationi välttämättä riittäisi loppuun asti. Vaan tuo piirtoheitinkalvoidea tuntuikin parhaalta kaikin puolin. Tulee siistiä, alkuperäistä muistuttavaa jälkeä, minun ei tarvitse tärvellä originaaleja, eikä vaihtoehtoisesti myöskään rasittaa hiirikättäni kramppitilaan asti.
Löysin Akateemisesta kirjakaupasta kuultopaperilehtiöitä. Ostin niitä kaksi, kummassakin 50 A4-koon arkkia. Ajattelin, että voin ehkä jäljentää muitakin lyijykynällä piirrettyjä omia ikivanhoja sarjakuvia jos jaksan.
Ensimmäiset sivut sentään piirsin uudestaan vuonna 1994, ohuella tussikynällä A4-arkeille. Samalla parantelin tarinaa, korjaten aukkoja ja epäloogisuuksia.
Leave a Reply