13.10.2013
Ei voi mitään. Lueskelen koko ajan 34. sivua. Sisällöllisesti niin onnistunut sivu, etten pysty pitämään silmiäni erossa siitä. Muutenkin niin rautainen tarina tämä Mutatoitunut metsä, etten vastaavaan ole aiemmin pystynyt. Ja tästä piti tulla vain kevyt pikku välipalatarina kahden kunnianhimoisen eepoksen jälkeen. Nyt sitten käykin niin, että olen tyytyväisempi kolmanteen tarinaan kuin kahteen ensimmäiseen.
Sininauhaisessa riipuksessa olisin halunnut korostaa enemmän sitä, että kaikki ihmiset ovat stressaantuneita ja fyysisesti huonossa kunnossa, juuri siksi ettei heillä ole luontoa ympärillään. Sivulla 23 tavattavan lapsiperheen isästä olisin halunnut korostetummin stressaantuneen, lapsilleen äksyilevän tyypin. Metsästäjien kohdalla olisin halunnut tuoda esille heidän erinomaisen yhteishenkensä, sen että he viihtyvät keskenään ja heillä on mukavaa, ja että heillä on rautainen terveys, nimenomaan sen vuoksi että he elävät luonnon keskellä ympäri vuoden. Tällaisia sävyjä hukkasin matkalla, koska piirsin tarinaa liialla vauhdilla.
Hypokritonissa tarina juoksee välillä liian nopeasti. Alussa minun olisi pitänyt malttaa kuvata muutaman sivun ajan Akvantiksen huoletonta elämää ennen seikkailun potkaisemista vauhtiin. Sivujen 29-32 tapahtumat olisi pitänyt levittää vähintään kahdeksalle sivulle. 5-6 ruuturiviä yhdellä sivulla, huh huh.
Mutatoituneessa metsässä ei toistaiseksi mitään pieleen menneitä juttuja tai hukattuja ideoita/sävyjä, ja tarina etenee verkkaisesti muttei liiaksi.
Leave a Reply