10.10.2013
32. sivusta olen totta puhuen kaikkein epävarmin – että eihän tämä vie tarinaa tippaakaan eteenpäin, Luupurin ärähtely on ylittänyt kyllästymispisteen ja kaikki eläimet vain halivat toisiaan ja tunteilevat. Ehkä minun ei pitäisi änkeä tarinaan mukaan kaikkia hienoja kohtauksia jotka satun matkan varrella keksimään. Ei hätää, seuraavalla sivulla vuorossa sitten jotain. Suunnittelin kolme päivää sitten sivut 32-38 yhteen pötköön. Lyijykynällä ruutujako ja dialogi. Sen verran sain tehdyksi tippaakaan miettimättä. Sivulla 36 tarina alkaa edetä vauhdilla ja tulee vielä yksi huima jakso.
Leave a Reply