10.8.2012
Naavametsäläiset 3: Mutatoitunut metsä.
Sininauhaisen riipuksen ja Hypokritonin valmiiksisaattamisen jälkeen mieli on helpottunut. Nuo olivat ne kaksi tarinaa, jotka oikeasti polttivat sisintäni. Ne halusin kiihkeimmin saada kerrotuiksi. Nyt on Mutatoituneen metsän ensimmäinen sivu netissä ja toista luonnostelen juuri. Sen stoorin kanssa pidän verkkaisempaa tahtia, piirrän huolellisemmin ja työstetymmin, ja tarinankertojanakin otan tästedes kevyemmän otteen. Yritän maalailla ja laventaa. Juttua ja ideoita ei ole enää yhtä ylettömästi kuin kahden ensimmäisen albumin kohdalla. Hypokritonia piirtäessä tuntui, että materiaalia oli hieman liikaakin. Nyt voin ottaa vastedes rauhallisemmin. Sarjakuvapiirtäjänä siis. Muuten mieltäni piinaavat monet ongelmat ja syvä huoli pärjäämisestä. Toivottavasti tämä stressi ei tapa. Vaistoaakohan Hypokritonista, että sitä piirsi oikeasti kärsivä ihminen?
Leave a Reply