24.5.2015
Se ei koskaan petä. YKS:n sivu 42 kuuluu niihin sarjissivuihini, jotka vaativat suhteellisen paljon suunnittelua. Tiesin mitä halusin sivulle ja mitä halusin siinä tapahtuvan, mutta repliikkejä ei ollut minulla pahemmin mietittynä. Ja tälle sivulle tulee erityisen haasteellisia repliikkejä, koska haluan niiden olevan oikein kunnon idearepliikkejä, sellaisia jotka kertovat tarinanpoikasia. Luotin siihen, että tänään työpäivän aikana onnistun keksimään kaksi tarinaa jotka voin laittaa sivulla esiintyvien hahmojen suuhun. Keksin ne tarinat jo aamulla, ensimmäisen parin työtunnin aikana. Siivoustyö tosiaan stimuloi aivojani ja mielikuvitustani.
Eikä siinä vielä kaikki. Illalla päihdeklinikkaa siivotessani keksin YKS:ään yhden kohtauksen… se kohtaus on kertakaikkiaan paras jonka olen ikinä keksinyt. Todellinen mestarillisen tarinanpunojan taidonnäyte. Sellainen, joka nostaa lukijalla palan kurkkuun ja saa sydämessä jotain läikähtämään. Ainoa ikävä juttu on, että joudun panttaamaan tuota kohtausta pitempään kuin haluaisin. Se ei sovikaan siihen kohtaan, johon sen ensin ajattelin, koska se tärvelisi tarinan rakennetta ja tekisi yhdestä myöhemmästä kohtauksesta tylsähkön – tyyliin “tämä tiedetään jo”. Pitää säästää se keksimäni juttu myöhempään kohtaan tarinaa, siihen se sopii oikeastaan aivan mainiosti.
31.5.2015
Vielä yksi päivitys ennen kuin Blogilista.fi lopettaa toimintansa. Tätä sivua oli hauska tehdä. Oli paljon materiaalia, monta kerronnallista ja dialogiin liittyvää yksityiskohtaa jotka piti saada mahtumaan. Halusin välttämättä saada nuo kaksi viimeistä ruutua mukaan, että saan pitkäksi venyneen takaumajakson vihdoin päätökseen. Välillä on pistäydyttävä nykyhetkessä ennen seuraavaa aikahyppyä… niin, kuinka kauas menneisyyteen? Olen tietoisesti jättänyt kertomatta monenko vuoden taakse tähänastiset takaumat ovat vieneet, koska olen halunnut viivyttää Uuvakan nykyiän paljastamista. Se tulee vasta myöhemmin ilmi. Hienoa muuten saada takaumajakso alkamaan ja päättymään samaan Uuvakan ilmeeseen. Ympyrä sulkeutui.
Dialogista… Luin eläinopaskirjasta, että lumikot varastavat joskus myyriltä pesiä, joten Rikserin ruutuun oli helppo luoda dialogi. Nyketti ja Gruuma sen sijaan kertovat pieniä tarinoita, jotka täytyi keksiä kun minulla ei ollut niitä valmiina päässä. Siihen tarvittiin pari tuntia yhdestä työpäivästä. Opaskirjan mukaan nuolihaukat pyydystävät joskus lepakoita, mutta vielä enemmän ne nappaavat lennosta pääskyjä. Ajattelin, että siinähän on lepakoilla ja pääskyillä yhteinen vihollinen, joten keksin siitä tuollaisen jutun. Useimmat pääskyt ovat taitavia pesänrakentajia, joten kai niiltä aitakin sujuu. Samalla halusin tuoda esille Nyketin persoonallisuuden. Ensimmäinen ajatukseni oli, että Nyketti hajottaisi koko aidan, mutta en halunnut tehdä hänestä ilkikurista riesaa. Hänen piti olla jekkuileva, muttei paha.
Juttu Gruumasta ja huuhkajan pesästä syntyi siten, että muistin lukeneeni joskus sanomalehdestä, miten joku oli päässyt katsastamaan Helsingissä pesineen Bubi-huuhkajan pesän. Se oli osoittautunut ruoanjätteiden sotkemaksi. Bubi ei ollutkaan mikään siisteysintoilija. Inspiraatio tuli siis tästä.
Välillä aiempia Naavametsäläistarinoita piirtäessäni on tehnyt mieli käyttää eläimiä, jotka sitten ovatkin osoittautuneet kokonaan tai enimmäkseen yöeläimiksi. Niitä ei ole voinutkaan piirtää päivällä tapahtuviin jaksoihin. Tuntuu, että tässä tarinassa voin avata kokonaan uuden maailman. Mäyriä, lumikoita, lepakoita, mitähän vielä…
Tussiviivan laatu heittelee aikalailla johtuen siitä, että torstaina kun aloitin tussaamisen, huomasin ettei minulla ollut enää yhtään kunnollista 0.2 -tussikynää. En silti halunnut sen estävän piirtämistäni, vaan taistelin teräosaltaan levinneiden tussien kanssa minkä kykenin. Vasta lauantaina eli eilen minulla oli aikaa käydä kirjakaupassa hakemassa lisää 0.2:n paksuisia Pilot Drawing Penejä. Sitten tussaaminen muuttuikin niin kivaksi puuhaksi, että innostuin laittamaan vielä sivellintussia sivun jälkipuoliskoon sinne sun tänne.
Värittäminen oli sekin erityisen mukavaa tällä kertaa. Minulla oli paljon ideoita ja näkemystä siitä miltä halusin värityksen näyttävän, ja työskentelin Photarilla tavallistakin määrätietoisemmin. Uusien hahmojen värityksen suunnittelu – tai pikemminkin kopioiminen opaskirjasta – antoi myös lisää intoa.
Ruutujen kehykset ovat tottavie aika oudot – siellä missä niitä nyt edes on. Jokin sisälläni vain sanoi, että noin tämän sivun ruudut täytyy toteuttaa tällä kertaa. Ehkä se jokin halusi sivulle ilmavuutta, kun tavaraa on aika paljon.
Leave a Reply