15.11.2016
Sivu 110 on sitten julkisuudessa! En ole koskaan tilittänyt omaa elämäntarinaani sarjakuvassa näin suoraan. Tuntee siinä jonkinasteista helpotusta.
Koko Gruuman pelastamisjakso kääntyi aivan päälaelleen alunperin suunnitellusta. Aikomuksenani oli ensin tehdä simppeli jakso, jossa Gruuma on tippunut jyrkänteeltä ja Jupunius saapuu johtamaan pelastusoperaatiota, jossa hänen ideastaan tehdään kivistä ja puunrungosta reitti Gruuman kuljettavaksi. Gruuman oikea käpälä päättää väistyä vapaaehtoisesti, jotta Gruuma voi nimittää Jupuniuksen seuraajakseen. Tästä Gruuma kuuluttaa koko metsälle, ja Uuvakka on aivan äimänä, koska ei ole ikinä nähnyt Gruumaa niin hyväntuulisena ja sosiaalisena. Jupuniuksen hypellessä ympäriinsä hän kuulee sitten lintujen ilkeät puheet. Seuraavaksi kerrotaan Gruuman kuolleen ja Jupuniuksen olevan metsän johtaja, ja Uuvakka testaa Jupuniuksen asenteen ja mahdollisen ylimielisyyden. Tämä oli alkuperäinen suunnitelmani koko jaksosta. Vaan sitten keksin hirveästi lisäideoita ja tvistejä, jotka muuttivat useammat asiat aivan toisenlaisiksi.
En heti tiennyt, haluanko Luupurista Gruuman entisen apurin. Mietin asiaa, ja totesin ettei Luupurin persoonassa ja hahmohistoriassa mikään sotinut tätä ideaa vastaan. Myös se seikka, että Jupunius onkin johtajana tietämättään vähän niinkuin Uuvakan sätkynukke eli auttamisen kohde, tuntui uskottavammalta kuin se, että Jupunius olisi muka ihan luonnostaan fiksu, kekseliäs ja neuvokas.