15.4.2015
Siinä se nyt sitten on – se, mitä olen viimeiset seitsemän päivää väkertänyt. Kunnianhimoa on sittenkin enemmän kuin taitoa, en saanut jäljestä niin ammattimaista kuin olisin halunnut. Yksi ruutu varsinkin näyttää jonkin omakustannemetallilevyn kannelta. Mutta kun katson aiempia Ruutihampaat-sivuja, ero on silti huomattava. Siinä mielessä siis onnistuin.
Lupasinhan tuplayllätyksen, ja semmoinen tuli. Juoniyllätys, ja kaksi sivua yhtäaikaa. Vai kuinka moninkertainen yllätys tuo onkaan?
Homma lähti siitä, että halusin sivun 20 loppuvan tiettyyn ruutuun, ja sivun 21 myös loppuvan tiettyyn ruutuun, mutta en saanut yhtälöä toimimaan. Toiselle sivulle olisi tullut liian vähän ruutuja. Lopulta keksin ratkaisun: yhdistän sivut ja levitän ensimmäisen ruudun molemmille sivuille. Näin sain sivukokonaisuudet loksahtamaan luontevasti niihin kohtiin, joihin ne halusin. Toisaalta halusin tuosta ensimmäisestä ruudusta oikein kunnon panoraamakuvan, ja näinhän se onnistui! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai itse asiassa kolme, sillä Tsirpsissä olisi tarkoitus harrastaa enemmän noita kokonaisia aukeamia. Sainpahan harjoitusta, ja testatuksi onnistuuko näyttöä leveämpien töiden postaus uCozissa. No miksei onnistuisi, kun se onnistuu Minna Sundbergiltakin (joo, tiedän että hän käyttää eri palvelinta kuin minä).
Netsarlissa en ole Ruutihampaille aiemmin laittanut “sarjakuvan varoitukset” -kohtaan “kauhuelementtejä”, koska se olisi ollut minusta spoilaamista. Nyt se lukee siinä. Eli jep, halusin pitää tämän tyylinvaihdoksen yllätyksenä, en halunnut lukijoiden odottavan sitä. Tässä mennään nyt loppuun asti täydessä horror-moodissa. YKS:n kohdalle laitoin heti alkuvaiheessa sarjakuvan varoitukseksi “kauhuelementtejä” – sekin tuntui spoilaamiselta, mutta jotenkin lievemmältä sellaiselta tässä tapauksessa.
Harmittaa aina kun yritän piirtää joitain laitteita referenssikuvia apua käyttämällä. Ei onnistu. Tuohonkin piti piirtää konekivääri. Minulla oli referenssikuva netissä auki, mutta homma meni silti persiilleen. Silmäni eivät käsitä noita aseita eikä muitakaan vekottimia. Ase- ja muissa laitekuvissa on vääränlaista kuvainformaatiota, sellaista, mikä ei kulkeudu meikäläisellä silmistä aivojen kautta oikeaan käteen tai jotain. Minusta ei ikinä voisi tulla teknistä piirtäjää. Luontoa sen sijaan voisin piirtää vaikka kuinka realistisesti.
Lukiessani tähänastiset Ruutihampaat-sivut läpi todella ällistelen piirrostyylin rajua vaihtelua ja muuttumista matkan varrella. Ei sitten minkäänlaista konsistenssia. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että Ruutihampaat on minulle pohjimmiltaan vain harjoittelua, jotta pääsen kiinni tuohon A2-kokoon jolla sitten teen kaikki Tsirps-tarinat joskus tulevaisuudessa, ja että piirrostyylin vaihtelu mukailee tarinan tunnelmien vaihtumista eikä varmasti valmistele lukijaa loppuyllätyksiä varten. Tähän sitten lisättäköön vielä jatkuva haluni puristaa joka sivulla itsestäni parempaa ja parempaa piirrosjälkeä.
Leave a Reply