Koko silta kuuhun -idea oli liian tollo. Eihän kukaan sellaista toteuttaisi käytännössä. Ei ihmisiä voi pistää kapuamaan tikapuita ylös koko matkaa kuuhun asti. Kenenkään voimat eivät riitä, ja vaikka riittäisivätkin, matkaa on niin paljon että kiipeäjä kuolisi nälkään jo varhaisessa vaiheessa. Älyvapaat tarinat ovat hauskoja, mutta älyvapaudellakin on rajansa. Minun olisi pitänyt keksiä jokin toinen hullu projekti professorin toteutettavaksi.
Fanaattiset Knalli ja sateenvarjo -fanit tunnistavat jaksosta “Lamm matkalla maineeseen” pöllityn vitsin kahdeksannessa ruudussa. Se oli kai sitten pakko saada mukaan, jopa dialogin loogisuuden kustannuksella. Minulla oli usein vaikeuksia keksiä omia vitsejä, niitä piti anastaa muualta. Koko ajan kopioin sarjiksiini juttuja muista sarjakuvista ja mistä vain, varsinkin Olavi, etsivä -albumeja tehdessäni.
Keskeytin vuonna 1989 Versumin piirtämisen joksikin aikaa ja palasin sen pariin joskus myöhemmin. Siinä välissä piirustustaitoni oli ehtinyt kehittyä. Tällä sivulla oli niin pientä ja pikkutarkkaa lyijykynäpiperrystä että.
Kahdessa ensimmäisessä ruudussa oma tuolloinen näkemykseni Suomen nuorisosta. Paras koulukaverini Kalle vitsaili aina Rinnekodista, se oli hänen omituista huumoriaan jota en aina ymmärtänyt. Siitä se pujahti tähän sarjakuvaanikin. Toinen juttu josta hän koko ajan vitsaili oli Mummon muusi -tuotemerkki. Telkkariohjelmien nimistä häntä taas huvittivat ajankohtaisohjelma Maanantaiorava ja ruotsalainen saippuasarja Öhmanin tavaratalo.
Tavallaan hyvä juttu etten koskaan jatkanut Professori Versumin tekemistä tämän yhden albumin jälkeen. Silloin olisin joutunut keksimään Bonzolle ja Clavia Z:lle jotain funktiota.
Silta kuuhun -tarinan loppu. No höh höh, mikä lopputvisti. Mitäs nyt yhdestä vankilatuomiosta, professori voitti vedon ja tienasi sillä kaksisataa markkaa ja kaikki on hyvin. Ääliömäisellä tarinalla ääliömäinen loppu. Seuraavana vuorossa Harjukummun tuho ja nousu, se on parempi tarina.
Leave a Reply