8.8.2012
“Hypokriton” on valmis!
Piirtämisvaiheessa oivalsin, että tarina on mahdollista nähdä maahanmuuttaja-allegoriana. Akvantis on mustakruunupeskyydi ja onkalon asukkaat ovat valkopeskyydejä. Tämä ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni, joten häivytin moiset viittaukset mahdollisimman kauas taustalle. Sana valkopeskyydi mainitaan vain kerran koko tarinassa, eikä Akvantis joudu kohtaamaan sentään syrjintää. Tällaisia enemmän tai vähemmän onnekkaita yhteensattumia tulee usein sarjakuvia piirtäessäni. Teemoja ja ideoita, jotka antavat tarinoille lisää tasoja, tai ovat muuten vain kivoja, mutta jotka ovat ihan vahinko-osumia.
Valkopeskyydit ovat kaikki identtisiä, koska halusin etäännyttää heidät. En halunnut lukijan samastuvan heistä yhteenkään. Niinpä yhdelläkään ei ole tunnistettavia ulkoisia tai henkisiä piirteitä.
Hämmästyttävää, että vaikka minulla ei ollut monestakaan kohtauksesta edes viitteellistä ennakkosuunnitelmaa, tarina ja sen kertominen onnistuivat erinomaisesti. Tiesin aika tarkkaan, mitä Hypokritonissa tulee tapahtumaan, mutta kohtaukset saivat muotonsa vasta piirtämisvaiheessa. Loppuratkaisu (siis kaksi viimeistä sivua) ja loppukuva olivat alusta asti selviä. Lukiessa huomaa, että esimerkiksi idea kaikkialle laitetuista ääniviesteistä (tietokeskuksen ja muiden paikkojen ovet, kassakoneet) muotoutui vasta suunnilleen sivuja 25-35 piirrettäessä. Nämä viestit ovat peskyydien “kirjoitusta” – mitään kirjoitusmerkkejähän he eivät ole keksineet. Ehkä se ei kuitenkaan haittaa, että idea muotoutui myöhään. Ei päässyt tulemaan toiston makua, kun en laittanut joka ruutuun niitä ääniviestejä.
Entä Seronoksen kohtalo? Varmaan hän alkaa kärsiä huimauskohtauksista alhaisessa vedenpaineessa, ja pyörtyilee. Sitten hän muuttaa syvemmille vesille ja etsii oman reviirinsä. Ehkä näin.
9.8.2012
Netsarlin ylläpitäjä opiskelee parhaillaan Japanissa eikä hänellä ole juuri aikaa minkäänlaiseen toimintaan opiskelujen ulkopuolella. Ei ole edes huomioinut minun osallistumistani Netsarlin sarjiskilpailuun. Virallisesti kilpailussa on mukana kaksi sarjakuvaa. Toinen on Pokémon-fanisarjakuva ja toinen on jokin tunkkainen, runsaasti tietokoneella ladottua tekstiä sisältävä hämärä sarjis, johon en pääse ollenkaan sisälle. Varmaan Netsarlin käyttäjät haluavat lukea juuri tuollaista moskaa ja minun työni eivät kiinnosta ketään. Näinhän siinä käy. Netsarli on tosi kuollut saitti, en käsitä miten jaksan vilkaista sitä useita kertoja päivässä.
16.12.2012
Netsarlin nettisarjakuvakilpailun äänestysaika päättyy tänään. Pikkuisen jännitän ymmärtääkö kukaan omaa sarjaani vai eikö kolahda kellekään. Se Pokémon-sarja ja se toinen, tunkkainen ja kömpelösti tietokoneen avittamana tehty sarjis jäivät kesken, joten eivät päässeet loppukilpailuun mukaan. Ensinmainitussa (Papermonkey’s ‘Nuts Lock’) on kivasti piirrettyjä eläinhahmoja ja tunnustan vilkaisevani sarjaa välillä juuri sen takia. [ JECOL ], eli se toinen, tuntuu edelleen aivan luotaantyöntävältä. Juuri sellainen sarjakuva, jota EI pitäisi tehdä.
Loppukilpailussa sain yhden kovan haastajan. LaNiemen Valkoinen pariisitar on hyvä novelli. Tekijä ei osaa juuri piirtää, mutta tarinankerronnan hän hallitsee. Sen huomasin jo aiemmin Piksun seikkailuista. Annoin äänestyksessä täydet kolme pistettä sille.
Harmittaa että annoin yhden pisteen vahingossa yhdelle Mia Käkström-Nummersin rivolle, sotkuisesti piirretylle tekeleelle, kun sen olisi ansainnut nimimerkki Wispien Elämänmuotomme ongelmat. Oh well, kolme ja kaksi pistettä menivät sentään oikeisiin osoitteisiin. Kaksi pistettä sai nokkasiilin Probably a Tree.
18.12.2012
Netsarlin vuoden nettisarjakuva -äänestys on päättynyt ja tulokset julkistettu. Hypokriton sai 9 pistettä ja sijoittui kolmanneksi. Hienoa että muutama ymmärsi sarjakuvani päälle jotain.
Probably a Tree sai 12 pistettä ja toisen sijan, Elämänmuotomme ongelmat voitti 14 pisteellä. Suosikkini Valkoinen pariisitar jäi niukasti taakseni, 8 pistettä sai.
23.12.2012
Vasta äsken huomasin Netsarlin sarjakuvakilpailussa sijoittuneiden sarjakuvien saamat palautteet. Pakko kopioida tänne Hypokritonista kirjoitetut kommentit:
“Ihana tarina ja piirrosjälki, tykkään.”
“Juoni ja piirustustyyli ovat tavallisesta poikkeavia ja omalaatuisia. Tarinaa oli helppo lukea eikä mikään jäänyt epäselväksi. Mielikuvitusta on käytetty tehdessä runsaasti.”
“Mielikuvituksellinen ja hyvin piirretty sarjakuva.”
Kiitos kommentoijille! Kyllä minua lämmittää saada vihdoinkin vähän palautetta sarjakuvistani – vieläpä positiivista sellaista! Jatkossa aion yrittää rutistaa itsestäni vielä parempaa jälkeä. Minusta tuntuu että nyt olisi vihdoin pakko tarttua taas kynään ja jatkaa Mutatoitunutta metsää.
Leave a Reply